Kroatian suosio matkailukohteena kasvaa koko ajan, eikä se ole mikään ihme. Lumoavan sininen Adrianmeri, jylhät kalliot ja suojaisat hiekkapoukamat kalastajakylineen suorastaan kutsuvat vieraita rannikolle ja saarille.
Kroatian suosio matkailukohteena
kasvaa koko ajan, eikä se ole mikään ihme. Lumoavan sininen Adrianmeri, jylhät
kalliot ja suojaisat hiekkapoukamat kalastajakylineen suorastaan kutsuvat
vieraita rannikolle ja saarille.
Kroatian rannoilla Välimeri on parhaimmillaan. Rantaviivaa on n. 5800
kilometriä. Valtaosa rannoista on kallioiden peittämiä. Niiden välissä on
karkeahkoa soraa, mutta vesi on kaikkialla syvän sinistä.
Adrianmeri (Jadransko more) on saanut nimensä muinaisen sataman mukaan.
Adrian kaupunki sijaitsee nykyisin Veneton maakunnassa Italian rannikolla.
Erilaisten geologisten muutosten seurauksena kaupungista on matkaa meren
rantaan noin 38 kilometriä.
Kroatian meriraja alkaa pohjoisesta Piranin lahdelta ja ulottuu aina
Prevlakaan Montenegron rajalle saakka. Kaikki Adrianmeren saaret kuuluvat
Kroatialle.
Yhteensä suuria ja pienempiä saaria sekä luotoja on laskettu olevan yli 1700.
Se jos mikä yhdistää meidät - Suomi on tuhansien järvien maa, kun taas Kroatia
tunnetaan tuhansista saaristaan.
Matalimmillaan meri on Istrian niemimaan rannikolla, jossa syvimmät kohdat
ovat alle 50 metriä. Palagruzan niemen kohdalla vettä on enimmillään noin 150
metriä ja Jabucka Kotlinassa syvyys kasvaa 240 metriin. Kohti etelää mentäessä
avomerellä syvimmät kohdat kohoavat aina 1300 metriin saakka.
Vuorovesien vaihtelujen erot ovat suhteellisen pieniä. Eteläosissa ne ovat
alle puoli metriä. Pohjoisessa, Istriassa ja Triesten lahdessa, vaihtelut
nousevat - joskin melko harvoin - yli metrin. Kapeissa kanavissa ja voimakkaan
tuulen myötä vesi voi nousta paikoittain toista metriä.
Vuorovesien rytmi riippuu kuun asennosta. Nousut ja laskut saattavat tapahtua
joko kerran päivässä tai jopa kaksi kertaa vuorokaudessa, aivan riippuen
kuukauden ajasta.
Merivirrat
Merivirtoihin vaikuttavat hyvin monet asiat, kuten tuulet, ilmanpaineen
vaihtelut, veden lämpötila, merenpohjan muodot, mantereiden sijainnit ja meren
suolapitoisuus.
Adrianmeren virtauksia on usein vaikea havaita. Ne voivat olla joko vaaka-
tai pystysuuntaisia. Vaakavirtauksissa vesi liikkuu rannikoiden
suuntaisesti tai avomerelle ja avomereltä poispäin. Pystyvirtauksissa pintavesi
jäähtyy ja laskee kohti pohjaa.
Adrianmeren merivirrat virtaavat keskimäärin 0,5 solmua tunnissa, mutta
joskus ne saavuttavat neljän solmun nopeuden.