Kieli ja kirjallisuus

kv_bascanskaploca

Kroatian virallinen kieli on kroaatti. Kuulostaa loogiselta, mutta asia ei ole itsestään selvä kuten voisi kuvitella. Kesti hyvin kauan, ennen kuin kroaatti saavutti sille kuuluvan aseman. Sitä ennen Kroatian virallisina kielinä olivat ainakin saksa, unkari, latina, italia…  Sen lisäksi asiaa on sekoittanut kielen oma historiallinen kehitys, jonka mukaan sitä kutsuttiin eri nimillä, esim. ilirski, slovinski, slavonski, dalmatinski i horvatski. Lisäksi n. vuosina 1955-1990 sitä kutsuttiin harhaanjohtavasti kroaattoserbiksi (Suomessa sitä kutsutiin serbokroaatiksi).

Kroaatti on eteläslaavilainen kieli. Samaan ryhmään kuuluvat myös sloveeni, bosnia, serbia, montenegro, makedonia ja bulgaria. Ensimmäiset kroaatinkieliset tekstit löytyvät jo 1000-luvulta, mutta kesti monta sataa vuotta ennen kuin kieli alkoi standardisoitua. Se tapahtui 1750-luvun jälkeen.  Kroaatti on ainoa eurooppalainen kieli, jolla on ollut kolme kirjoitusasua: glagoliittinen (800-1100), länsikyrillinen (1100-1300) ja latinalainen (1300-). Vanhinta, glagoliittista kirjaimistoa, käytettiin lähinnä kirkon toimituksissa, ja kirjoitettaessa hallintoasiakirjoja, mm. lakeja. Glagolitsa oli käytössä (ainakin osittain) vielä pitkään, aina 1800-luvulle saakka.

Kroatian kulttuuri on ollut monivaiheinen ja -muotoinen. Tämä heijastuu esimerkiksi kieleen. Kroaatin sanasto perustuu slaavilaiselle pohjalle, ja useita sanoja on lainattu muista slaavilaisista kielistä. Mutta on myös laajasti muita vierasperäisiä sanoja, jotka juontavat juurensa mm. kreikasta, latinasta, italiasta, saksasta, unkarista, turkista ja viime vuosikymmeninä englannista. Kroatiassa puhutaan tietyissä kunnissa myös vähemmistökieliä, esimerkiksi serbiaa ja italiaa. Katukyltit ovat kaksinkieliset.

Kirjallisuus
Kroatian kirjallisuushistoriassa voidaan erottaa neljä kronologista vaihetta.

Keskiaikaisen kirjallisuuden (800-1400) tekstit on kirjoitettu yleensä glagolitsalla ja kieli on kirkkoslaavi. Aikakauden merkittävimpiä dokumentteja ovat Bašćanska ploča-niminen taulu (n. 1100) ja Vinodolski zakon (1288), joiden merkitys liittyy kielen, yhteiskunnan ja lainsäädännön historiaan.

Vanha kirjallisuus alkaa humanismin aikaan ja päättyy kansalliseen heräämiseen vuonna 1835. Tässä vaiheessa Kroatian kirjallisuus ei ollut yhtenäinen kokonaisuus, vaan pikemmin monivaiheinen ja maantieteellisesti hajanainen. Aikakauden vanhin edustaja oli Splitissä toimiva Marko Marulić, jota kutsutaan Kroatian kirjallisuuden isähahmoksi. Hänen eepoksensa Judita (1501) kuuluu yhä Kroatian koulujen opetussuunnitelmaan. Renessanssi kukoisti Kroatiassa, varsinkin Dubrovnikissa. Aikakauden kuuluin edustaja oli näytelmäkirjailija Marin Držić (1508-1567). Reformaation aikakausi jäi vähemmälle huomiolle. Kautta edusti Matija Vlačić (Flacius Illyricus) (1520-1575). Dubrovnik oli otollinen maaperä myös barokkiaikakauden kirjailijoille kuten Ivan Gundulićille (1589-1638) eepoksineen.  Dubrovnikin asukkaita oli myös tiedemiehenä tunnettu Ruđer Bošković (1711-1787).

Kansallinen herääminen aloitti kolmannen Kroatian kirjallisuuden aikakauden. Tämä uudempi kirjallisuus jatkui ensimmäiseen maailmansotaan asti. Aikakauden alkua hallitsevat runoilijat, joko eeppiset tai lyyriset (Ivan Mažuranić, Stanko Vraz, Petar Preradović), ja myöhemmin keskityttiin proosaan, mm. romaaneihin. Aikakauden keskushahmo oli August Šenoa (1838-1881), ja yleinen ilmapiiri aika realismipainotteinen. Monet kirjailijat keskittyivät oman seutukunnan ja sosiaalisten olojen kuvaamiseen (Eugen Kumičić, Ante Kovačić, Vjenceslav Novak, Josip Kozarac).

Nykykirjallisuuden rajapyykiksi määritellään tavallisesti vuosi 1914. Tätä vaihetta   hallitsivat vahvasti runoilijat, jotka kirjoittivat alkuvaiheessa symbolismin, modernismin ja impressionismin vaikutteiden alla (Vladimir Vidrić, Janko Polić Kamov, Antun Gustav Matoš). Jälkeenpäin jyräsivät avantgarderunoilijat, mm. Tin Ujević ja Antun Branko Šimić. Toisen maailmansodan päätyttyä monille kroaateille tuli tutuksi  ainakin kaksi runoilijaa, jotka eivät varsinaisesti kuuluneet mihinkään hallitsevaan suuntaukseen: ilopilleri Dobriša Cesarić (1902-1980) ja bardi Dragutin Tadijanović (1905-2007). Kroatian nykykirjallisuuden johtohahmo on kuitenkin Miroslav Krleža (1893-1981). Hän aloitti uransa runoilijana kirjoittamalla ekspressionistisia säkeitä, mutta jatkoi näytelmäkirjoittajana ja lopuksi romaaninkirjoittajana.  Hänen tuotantonsa oli erittäin laaja. Krležan romaani Filip Latinoviczin paluu on käännetty myös suomeksi. Toinen sodanjälkeinen laajemmin arvostettu kirjailija on Ranko Marinković.

Tästä löydät Adrianin matkat Kroatiaan

Oikopolut: Näe ja koe, Nähtävyydet, Unesco, Luonto, Kansallispuistot, Luonnonpuistot,
Historia, Sanasto,
Kulttuuri, Museot ja galleriat, Taide, Kuvataide ja arkkitehtuuri, Musiikki, Tanssi, teatteri, elokuva, Kieli ja kirjallisuus, Tapahtumat, Musiikkitapahtumia, Tanssitapahtumia, Teatteritapahtumia, Elokuvatapahtumia, Ruokatapahtumia, Urheilutapahtumia, Perinnettä ja historiaa, Monipuolisia tapahtumia,
Ruoka, Välimeren keittiö, Mannermainen keittiöViini ja väkevätViininviljely, Olut ja panimot

Kroatia – laatumajoitus, veneet, risteilyt, vuokra-autot ja hotellit. Klikkaa kuvaketta ja varaa!