Tanssi
Ensimmäinen balettiesitys nähtiin Kroatiassa 1876 oopperan Nikola Šubić Zrinjski yhteydessä, ja vuosisadan lopussa näytettiin jo itsenäisiä balettiesityksiä, mm. Delibesin Coppélia. Kroatialaiset säveltäjät Krešimir Baranović (1924) ja Fran Lhotka (1937) olivat kroatialaisen baletin uranuurtajia ja heidän teoksiaan esitetään Kroatiassa yhä. Klassisia balettiesityksiä järjestetään nykyisin Zagrebin, Splitin, Rijekan ja Osijekin teattereissa. Suurimpiin kroatialaisiin koreografeihin ja esiintyjiin kuuluvat mm. Pia ja Pino Mlakar, Ana Roje, Vesna Butorac, Dinko Bogdanić, Irena Pasarić ja Almira Osmanović.
Kroatian nykytanssi sai alkunsa Zagrebissa vuonna 1932, jolloin perustettiin ensimmäinen kamaritanssiryhmä ja nykytanssin koulu. 1960-luvulla Vera Maletić, ja Milana Broš avasivat ensimmäiset ammattitanssistudiot, ja myöhemmin nykytanssin vaikuttajapiiriin liittyivät Lela Gluhak Buneta ja Tihana Škrinjarić.
Nykytanssin viikkofestivaali, perustettu 1984, lisäsi mahdollisuuksia ulkomaalaisille vaikutteille ja nosti yleistä laatutasoa. Siellä on vieraillut moni ulkomaalainen vieras, mm. myös suomalainen Tero Saarinen vuonna 2004.
Istrian kesävieraita ilahduttaa vuonna 2000 perustettu Tanssin ja sanattoman teatterin kesäfestivaali Svetvinčenat- nimisessä kylässä.
Kansantanssiesityksiä on näytetty näyttämöillä 1930-luvulta alkaen. Kroatian tunnetuin ammattimainen kansantanssin yhtye on Lado, perustettu vuonna 1948. Yhtye tunnetaan maailmanlaajuisesti korkeatasoisesta ja monipuolisesta repertuaaristaan.
Tapahtumia
Tanssin ja sanattoman teatterin festivaali; Moreška-tansseja; Vinkovcin syysjuhlat; Nykytanssin viikkofestivaali; Kansainvälinen folklore-festivaali; Hvarin kesätapahtumat; Mljetin kulttuurikesä
Lisätietoja: danceincroatia.com
Teatteri
Teatteriesityksiä kirjoitettiin kroaatiksi jo renessanssiaikana 1500-luvulla, jolloin niitä näytettiin pääasiallisesti Dalmatian kahdella kulttuurille tärkeällä paikkakunnalla: Hvarissa ja Dubrovnikissa. Yksi ajan merkittävistä näytelmäkirjailijoista oli Marin Držić, kirjailija, joka näytti hyvää mallia monille tuleville sukupolville siitä, miten kunnollinen komedia kirjoitetaan. Marin Držićin komediat ovat edelleenkin Kroatiassa suosittuja, ja niitä on näytetty myös Suomessa, mm. Tampereen Työväen Teatterissa 1970-luvulla. Hvarissa perustettiin Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti yhä toimiva teatterirakennus, vain kolme vuotta Shakespearen Globe-teatterin jälkeen. Dalmatian rannikkoseutu jäikin Kroatian teatterin keskukseksi vielä pitkään, melkein 1800-luvulle saakka, jolloin pääpainopaikka siirtyi Zagrebiin. Ensimmäinen ammattiteatterille kirjoitettu näytelmä esitettiin 1840, kirjoittajana Ivan Kukuljević Sakcinski. Kroatian kansallisteatterin avajaiset vuonna 1895 antoivat lisää puhtia Kroatian teatterille, ja repertuaari pohjautui senaikaiseen kroatialaiseen ja eurooppalaiseen kirjallisuuteen sekä Shakespearen klassikkoihin. Siihen aikaan syntyivät myös ensimmäiset teatteridiivat.
Maailmansotien välisenä aikana kroaatinkielinen teatteri kohdistui yhä enemmän Zagrebiin, ja muualla Kroatiassa, kuten Zadarissa ja Rijekassa, ammattiteatterit toimivat vain italian kielellä. Toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla perustettiin teatterikorkeakoulu, ja niihin aikoihin alkoi muodostua vakiintuneen teatteri -instituution oheen muitakin teatterivaihtoehtoja. Merkittävä askel oli myös muutaman teatterifestivaalin perustaminen, esimerkiksi Dubrovnikiin (1950) ja Splitiin (1954), mikä lisäsi kroatialaisen teatterin vahvistumista kotimaassa ja ulkomailla.
Tällä hetkellä tunnetuin kroatialainen teatterinäyttelijä on Rade Šerbedžija, joka on maailmalla kuitenkin tunnetumpi Hollywood-suorituksistaan.
Tapahtumia
Dubrovnikin kesäfestivaali; Pienten näyttämöjen kansainvälinen festivaali; Kansainvälinen lasten festivaali ; PIF- Kansainvälinen nukketeatterifestivaali; Labin Art Republic; Kastavin kulttuurikesä; Novaljan kulttuurikesä; Hvarin kesätapahtumat; Trogirin kulttuurikesä; Mljetin kulttuurikesä; Epidaurus Festival
Elokuva
Kroatian ensimmäinen näytelty elokuva valmistui vuonna 1919. Se koski 1500-luvun talonpoikaiskapinaa. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että kroatialaisen elokuvan perustan loivat ohjaajat Krešo Golik, Fedor Hanžeković, Nikola Tanhofer, Veljko Bulajić ja Branko Bauer. Heitä seurasivat Vatroslav Mimica, Zvonimir Berković, Ante Babaja, Krsto Papić ja Antun Vrdoljak.
Tärkeä sija Kroatian elokuvatuotannossa on Zagrebin animaatioelokuvan koulukunta, käsite joka sai alkunsa 1950-luvun puolessavälissä. Koulukunta tunnetaan maailmanlaajuisesti uuden lähestymistapansa ansiosta, piirustusten, lavaste-elementtien, värien ja äänien myötä. Koulukuntaan kuuluvat piirtäjät ovat saavuttaneet useita kansainvälisiä palkintoja, mm. Oscar-palkinnon vuonna 1971. Suomessa tunnetuin koulukunnan hahmo lienee Professori Baltasar.
Tapahtumia
Pulan elokuvafestivaali; Motovunin elokuvafestivaali; Liburnia – elokuvafestivaali; Libertas Film Festival; Zagreb Film Festival